Kirkon jäsenmääristä

Harvalle tulee uutena tietona se, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee. Kirkko ei toki ole ainoa instituutio Suomessa, jolla on ongelmia jäsenpidon ja uusien jäsenten houkuttelun kanssa. Poliittiset puolueet, ay-liike sekä yhdistys – ja järjestötoiminta ylipäänsä ei enää vetoa menneiden vuosikymmenten tavoin suomalaisiin. Tässä artikkelissa keskityn ev.lut. kirkon jäsenmäärän tarkasteluun. Analysoin niin jäsenmäärän kehitystä kuin jäsenyyden nykyistä rakennetta.

Suomen väestö uskontokunnittain

Tarkastellaan ensin kokonaiskuvaa eri uskontokuntien suosiosta Suomessa. Alla olevassa kuviossa on kuvattu väestön jakautuminen eri uskontokuntiin vuonna 2016:

Uskontokuntiin kuulumattomia on neljännes väestöstä. Ehdottomasti suurin uskontokunta on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, johon kuuluu 72 % väestöstä. Mikäli tarkastellaan pelkästään uskontokuntiin järjestäytyneitä suomalaisia, ev.lut. kirkolla menee varsin hyvin: 96 % johonkin uskontokuntiin kuuluvista kuuluu nimenomaan ev.lut kirkkoon.

Ev.lut kirkon jälkeen suurin uskontokunta on ortodoksinen kirkko. Muihin kristillisiin kirkkoihin (mm. katolinen kirkko, helluntilaiset ja mormonit) kuuluu vain vajaa prosentti väestöstä. Suomessa lestadiolaiset toimivat ev.lut kirkon sisällä eli he eivät kuulu kategoriaan ”muu kristinusko”. Muihin kuin kristillisiin uskontokuntiin kuuluu vain 0,7 % väestöstä.

On hyvä pitää mielessä, että yllä oleva kuvio kuvaa uskontokuntien jäsenmääriä, eikä eri uskontoja tunnustavien osuutta väestöstä. Esimerkiksi Islamilaisiin yhdyskuntiin kuuluu Suomessa vain reilut 14 000 henkilöä, vaikka muslimeita Suomessa on eräiden arvioiden mukaan 40 000–65 000. Suuri osa muslimeista ja monista muistakin uskovaisista Suomessa eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan.

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän kehitys

Alla on kuvattu ev.lut. kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä vuosina 1990–2016:

Kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut jokaisena tarkastelujakson vuotena. Tämä laskeva trendi on tosin alkanut jo kauan ennen kuvion tarkastelujaksoa. Ev.lut. kirkkoon kuuluvien osuus oli suurimmillaan ennen vuoden 1923 uskonnonvapauslain voimaantuloa, jolloin väestöstä 98 % kuului kirkkoon.

Vuonna 1990 kirkkoon kuului 88 % väestöstä ja vuonna 2016 vastaava osuus oli 72 %. Mikäli 1990-luvun alun lamavuosia ei ota huomioon, kirkkoon kuuluvien osuus laski varsin hitaasti aina vuoteen 2003 asti. Tästä eteenpäin ev.lut. kirkkoon kuulumattomien osuus alkoi kasvamaan huomattavasti aiempaa nopeammin. Tätä kehitystä selittää ennen kaikkea 1.8.2003 voimaan tullut uusi uskonnonvapauslaki. Lain myötä kirkosta eroamisesta tehtiin aiempaa yksinkertaisempi ilmoitusluontainen prosessi. Esimerkiksi suositun eroakirkosta.fi -verkkopalvelun pystyttäminen tuli mahdolliseksi tämän uuden lain myötä.

Kirkkoon kuuluminen ikäryhmittäin

Ev.lut kirkko on menettänyt reilusti jäseniä tällä vuosituhannella. Mutta keitä kirkon nykyiset jäsenet ovat? Alla on kuvattuna ev.lut. kirkkoon kuuluvien osuus ikäryhmittäin vuonna 2016:

Kirkkoon kuulutaan selvästi useammin kahdessa ikäryhmässä: yli 64-vuotiaissa sekä alle 25-vuotiaissa. Lapset ja nuoret kuuluvatkin useammin kirkkoon kuin heidän vanhempiensa sukupolvi. Syynä lienee ennen kaikkea se, että kirkkoon liittymistä ja siitä eroamista rajoitetaan alaikäisten osalta. Valitettavasti käytettävissä olevilla tilastoilla ei pysty tarkastelemaan miten täysi-ikäisyyden saavuttaminen 18-vuotiaana mahdollisesti vaikuttaa kirkkoon kuulumiseen.

Työikäiset 25–64-vuotiaat aikuiset kuuluvat muita harvemmin ev.lut. kirkkoon. Tämä pätee erityisesti nuorten aikuisten ja varhaiskeski-ikäisten (25–44-v.) kohdalla. Kirkon kannalta tällainen ikäjakauma on sikäli ongelmallinen, että työikäiset ovat mitä parhaimpia kirkollisveron maksajia. Kirkollisvero kerätään kirkkoon kuuluvan henkilön kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta. Kaiken kaikkiaan vuonna 2016 suomalaiset saivat kunnallisverotuksessa verotettavia tuloja yhteensä 100 miljardia euroa . Työikäisten 25–64-vuotiaiden osuus tästä potista oli 77 miljardia euroa. Vastaavasti eläkeikäisten osuus oli 20 miljardia ja alle 25-vuotiaiden vain 3 miljardia. (Lähde: Tilastokeskus, veronalaiset tulot.)

Mikäli nykyiset työikäiset eivät ala innolla liittymään kirkkoon iän karttuessa, tulevaisuudessa eläkeikäisten kirkkoon kuuluminen tulee todennäköisesti romahtamaan nykyisestä. En pitäisikään yllättävänä, mikäli ev.lut. kirkkoon kuuluvien osuus koko väestöstä alkaisi laskemaan yhä kiihtyvään tahtiin tässä vaiheessa.

Suuret erot ikäryhmien välillä ev.lut. kirkkoon kuulumisen osalta ovat itse asiassa suhteellisen uusi ilmiö. Alla olevaan kuvioon olen lisännyt kirkkoon kuuluvien osuuden ikäryhmittäin vuoden 2000 osalta. Vaikka myös vuonna 2000 työikäiset aikuiset kuuluivat muita harvemmin ev.lut. kirkkoon, erot eri ikäryhmien välillä olivat huomattavasti pienempiä kuin nykyään.

Ev.lut. kirkkoon kuuluminen alueittain

Alla olevassa kartassa on kuvattu ev.lut. kirkkoon kuuluvien osuus kuntien asukkaista vuonna 2016. Sinertävissä kunnissa jäsenyys on suhteellisen yleistä ja punertavissa taas suhteellisen harvinaista. Tarkat luvut kunkin kunnan kohdalta voi tarkistaa artikkelin lopussa olevasta taulukosta.

Etelä-Pohjanmaalta Kainuulle ulottuvalla alueella asuu suhteellisesti eniten ev.lut. kirkkoon kuuluvia Suomessa. Tähän Suomen raamattuvyöhykkeeseen kuuluu myös Suomen luterilaisin kunta Perho, jonka asukkaista 94 % on kirkon jäseniä. On hyvä huomioida, että monissa kyseisen alueen kunnissa asuu suhteellisen paljon lestadiolaisia, jotka toimivat ev.lut. kirkon sisällä ja näin ollen kuuluvat ev.lut. kirkkoon.

Harvimmin kirkkoon kuulutaan Helsingissä (54 % asukkaista jäseniä) ja muualla pk-seudulla. Kirkkoon kuuluminen on muuta maata harvinaisempaa myös Tampereella, Turussa ja Lahdessa sekä muissa kasvu- ja maakuntakeskuksissa. Ehkä hieman yllättäen kirkkoon kuuluvien osuus kuntalaisista on myös varsin pieni Suomen pienimmässä kaupungissa Kaskisessa (pikkuriikkinen punainen läiskä Vaasan eteläpuolella) sekä Inarissa.

Inarin ja Itä-Suomen tapauksessa ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien osuus selittää osaksi luterilaisen kirkon matalahkoa suosiota. Suomen ortodoksisin kunta lienee Ilomantsi, jonka asukkaista arviolta 18 % kuuluu ortodoksiseen kirkkoon (Lähde: Suomen ortodoksinen kirkko). Myös Ilomantsin naapurikunnissa ortodoksiseen kirkkoon kuulutaan selvästi muuta maata useammin. Kartalla tämä Itä-Suomen ortodoksikeskittymä näkyy oranssina alueena Pohjois-Karjalassa itärajan tuntumassa.

Selittäviä tekijöitä alueellisille eroille

Alueellinen tarkastelu paljastaa, että kapungeissa ev.lut. kirkon suosio on muuta maata pienempi. Kirkosta eroaminen on aina ollut yleisempää kaupungeissa, minkä lisäksi kaupungeissa lapsia kastetaan maaseutua harvemmin. Kun kunnat ryhmitellään niiden kaupunkimaisuuden mukaan, kirkkoon kuuluvien osuus näyttää seuraavanlaiselta:

Kunnan kaupunkimaisuus näyttäisi osaltaan selittävän ev.lut. kirkon suosiota. Kun vertaillaan maaseutumaisia kuntia taajaan asuttuihin kuntiin, erot ev.lut. kirkkoon kuulumisen osalta ovat melko vähäisiä, mutta kuitenkin tilastollisesti merkitseviä. Sitä vastoin kaupunkimaisissa kunnissa ja erityisesti yli 75 000 asukkaan kaupungeissa ev.lut. kirkon suosio on selvästi pienempi. Vuonna 2016 yli 75 000 asukkaan kaupungit koostuivat Suomen 12:sta suurimmasta kaupungista.

Aiempi tarkastelu paljasti, että eri ikäryhmistä kaikista harvimmin kirkkoon kuuluvat työikäiset 25–64-vuotiaat. Miltä näyttää, kun tätä analyysia laajentaa kuntatasolle? Alla on kuvattu työikäisen väestön määrän sekä kirkkoon kuuluvien osuuden välinen riippuvuus kunnittain vuonna 2016:

25–64-vuotiaiden osuus näyttäisi kuntatasolla selittävän melko hyvin kirkkoon kuulumisen yleisyyttä. Voidaan pääpiirteittäin sanoa, että mitä enemmän kunnassa asuu työikäisiä, keskimäärin sitä harvempi kuntalainen kuuluu kirkkoon. Tämä iän ja kirkkoon kuulumisen välinen riippuvuus pätee vain työikäisten osalta. Mikäli tarkastellaan yksistään eläkeikäisten tai lasten osuutta kuntalaisista, vastaavaa yhteyttä ei löydy.

Työikäisten osuuden ja ev.lut. kirkkoon kuulumisen yhteyttä selittää hieman se, että tyypillisesti kaupungeissa asuu enemmän työikäisiä kuin muualla maassa. Aiempi alueellinen tarkastelu osoitti, että kaupungeissa myös kuulutaan kirkkoon muuta maata harvemmin. Erot työikäisten osuuksissa erilaisten kuntien kesken ovat kuitenkin melko pienet. Siinä missä yli 75 000 asukkaan kaupungeissa keskimäärin 52 % asukkaista ovat 25–64-vuotiaita, vastaava osuus maaseutumaisissa kunnissa on 48 %

Jäsenpito alueittain

Alueelliset erot ev.lut. kirkkoon kuulumisen suhteen ovat kohtuullisen suuret. Samanaikaisesti koko väestön tasolla kirkko menettää vuodesta toiseen jäseniä. Missä sitten ollaan onnistuttu parhaiten jäsenpidossa? Alla oleva kartta kertoo muutoksen ev.lut. kirkkoon kuulumisessa kunnittain ajanjaksolla 2003–2016. Valitsin aloitusvuodeksi 2003, sillä tuolloin kirkko alkoi menettää selvästi aiempaa enemmän jäseniä uuden uskonnonvapauslain voimaantulon myötä.

Joka ikisessä Suomen kunnassa ev.lut kirkon suosio on laskenut tarkastelujaksolla. Suhteellisesti vähiten jäseniä on kadonnut Pohjanmaalla, jossa myös kirkkoon kuuluvien osuus on maan huippuluokkaa. Esimerkiksi aiemmin mainitussa Suomen luterilaisimmassa kunnassa Perhossa kirkkoon kuuluvien osuus laski 13 vuodessa 96 prosentista 94 prosenttiin. Samanaikaisesti eniten jäseniä menettäneessä Helsingissä osuus laski 71 prosentista 55 prosenttiin. Helsingin lisäksi suurimmat jäsenkadot on koettu muissa isoissa kaupungeissa sekä hieman yllättäen Ahvenanmaan pikkukunnissa. Myös Pohjois-Lapin Utsjoki ja Inari erottuu ympäröivistä kunnista suhteellisen suurella jäsenkadollaan.

Mikäli vastaava kehitys kirkon jäsenkadossa jatkuu samana, on odotettavissa, että ero kirkkoon kuulumisen suhteen kaupunkien ja muun Suomen välillä kasvaa entisestään. Melko todennäköisesti 2020-luvulla Suomesta tulee löytymään ainakin muutama kaupunki, jossa ev.lut. kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut alle 50 prosenttiin.