Autoilu Suomessa osa 2 – autojen yleisyys

Tämä artikkeli on autoilua koskevan kaksiosaisen artikkelisarjan jälkimmäinen osa. Toissa viikolla julkaistu ensimmäinen osa käsittelee vuosittaisia ajokilometrejä Suomessa. Tällä kertaa aiheena on autojen yleisyys eli se, kuinka paljon kotitaloudet Suomesssa omistavat henkilöautoja. 

 

Aineistosta

Edellisen artikkelin tapaan pääasiallisena aineistona toimii Trafin ajoneuvoliikennerekisterin avoin data. Kyseinen aineisto sisältää tietoja jokaisesta heinäkuussa 2017 Suomeen rekisteröidystä ajoneuvosta. Keskityn tarkastelussani yksityiseen käyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin, joita Suomesta löytyy 2,6 miljoonaa kappaletta. Kuten viime artikkelissa, tämä luku ei sisällä museoajoneuvoja tai takseja, poliisiautoja, vuokra-autoja yms. ajoneuvoja.

Trafin aineistosta on saatavilla tieto jokaisen rekisteröidyn ajoneuvon haltijan kotikunnasta sekä postinumeroalueesta ensimmäisten kolmen numeron tarkkuudella. Näiden kahden taustamuuttujan perusteella pystyn selvittämään yksityiskohtaisemmin autojen yleisyyttä alueittain sekä paria tekijää, jotka vaikuttavat auton omistamiseen.

 

Alueellinen tarkastelu

Vuonna 2016 Suomessa oli 2,6 miljoonaa asuntokuntaa. Asuntokunnalla viitataan samassa asunnossa asuvien henkilöiden muodostamaan ryhmään. Periaatteessa asuntokunta voi muodostua useammasta kotitaloudesta esimerkiksi kommuunin tapauksessa, mutta käytännössä lähestulkoon kaikki asuntokunnat koostuvat yhdestä kotitaloudesta.  

Yksityisiä henkilöautoja on Suomessa lähes saman verran kuin asuntokuntia. Kaiken kaikkiaan sataa asuntokuntaa kohti on 98 autoa. Kuten monen muun ilmiön tapauksessa, myös autojen omistamisessa on merkittävää alueellista vaihtelua:

(Jos kartta ei lataudu kunnolla, kannattaa yrittää ladata sivu uudelleen)

Eniten autoja omistetaan Pohjanmaalla sijaitsevassa Luodossa (159 autoa) ja vähiten Helsingissä (61 autoa). Kunnat, joissa omistetaan paljon autoja, painottuvat Pohjanmaalle, Varsinais-Suomeen sekä Uudellemaalle. Itä- ja Pohjois-Suomessa omistetaan monin paikoin selkeästi vähemmän autoja kuin läntisessä Suomessa.

Kunnan maaseutumaisuus ei näyttäisi yksinään selittävän autojen yleisyyttä. Esimerkiksi useimmissa harvaan asutuissa Lapin kunnissa on suhteellisesti vähemmän autoja kuin Kauniaisissa. Kauniainen on Helsingin jälkeen Suomen tiheimmin asuttu kunta.

Kartan tarkempi tarkastelu osoittaa erään mielenkiintoisen ilmiön. Suurissa kaupungeissa autoja omistetaan harvemmin, mikä on varsin järkeenkäypää. Sitä vastoin monien isojen kaupunkien ympäryskunnissa autoja omistetaan huomattavasti maan keskiarvoa enemmän. Kartassa tämä näkyy tummina vyöhykkeinä mm. Helsingin, Turun ja Tampereen ympärillä.

Ensimmäisenä selittävänä tekijänä tulee mieleen se, että isojen kaupunkien ympäryskunnissa asuvista monet joutuvat säännöllisesti asioimaan läheisessä kaupungissa esim. töiden takia. Tällöin moneen talouteen hankitaan yksi tai useampi auto. Mutta myös harvaanasutulla maaseudulla luulisi olevan vähintään yhtä pakottava tarve omistaa auto. Helsingin ympäryskunnissa omistetaan jopa enemmän autoja kuin suurimmassa osassa Savoa tai Lappia, vaikka mainituissa maakunnissa on selkeästi pidemmät välimatkat ja huonompi julkinen liikenne.

 

Tulojen vaikutus

Maantieteellinen tarkastelu osoittaa, ettei ainoastaan kunnan maaseutumaisuus ja siihen liittyvät välimatkojen pituus sekä julkisen liikenteen taso selitä autojen yleisyyttä. Muussa tapauksessa Itä- ja Länsi-Suomen maaseutumaisten kuntien välillä ei olisi niin suurta eroa, eikä isojen kapunkien ympäryskunnissa omistettaisi huomattavan paljon autoja. Täytyy siis olla muitakin tärkeitä selittäviä tekijöitä.

Henkilöauto on kallis kestokulutushyödyke, jonka omistamisesta seuraa vain lisämenoja. Näin ollen tässä yhteydessä kotitalouksien tuloja ei voida jättää huomioimatta. Alla oleva kuvio esittää kotitalouksien käytettävissä olevien keskitulojen sekä autojen lukumäärän välistä yhteyttä postinumeroalueittain*. Jokainen pallo edustaa yhtä postinumeroaluetta. Mitä suurempi pallo, sitä enemmän alueella on kotitalouksia. Kuviossa ei ole mukana yli 100 000 asukkaan kaupungit.

 

Keskitulot ja autojen yleisyys postinumeroalueittain (pl. yli 100k asukkaan kaupungit)

Lähde: Trafin ajoneuvoliikennerekisterin avoin data, Tilastokeskuksen postinumeroalueittainen avoin tieto ja omat laskelmat

 

Kuten kuviosta näkyy, tulojen ja autojen suhteellisen lukumäärän välillä on selvä riippuvuus. Mitä suuremmat ovat asuinalueen talouksien keskitulot, sitä enemmän alueella on autoja. Looginen johtopäätös tästä on se, että kotitalouden tulojen kasvaessa monessa tapauksessa kotitalous hankkii ensimmäisen tai toisen auton.

Tärkeä huomio on se, ettei isoissa kaupungeissa tulojen ja autojen lukumäärän välillä näyttäisi olevan yhteyttä. Tämän takia yli 100 000 asukkaan kaupungit on jätetty pois yllä olevasta kuviosta. Taloustieteellisin termein voisi sanoa autojen tulojouston olevan pienempi kaupungeissa kuin maaseudulla. Toisin sanoen autojen kysyntä ei kasva tulojen myötä isoissa kaupungeissa yhtä paljon kuin muualla maassa.

Tulot näyttäisivät osittain selittävän maantieteellisessä tarkastelussa ilmenneet kummallisuudet. Esimerkiksi Suomen kymmenestä suurituloisimmasta kunnasta seitsemän ovat joko Helsingin tai Turun ympäryskuntia. Nämä ovat juurikin niitä autovoittoisia kuntia kyseisten kaupunkien ympärillä. Myös paljon autoja sisältävät Pohjanmaan maakunnat kuuluvat Suomen suurituloisimpiin. Vastaavasti pienimmät keskitulot löytyvät Pohjois-Karjalassa, Savon ja Päijät-Hämeen maakunnissa, joissa myös autoja omistetaan suhteellisen vähän.

 

Kotitaloustyypin vaikutus

Kunnan maaseutumaisuus tai tulot eivät ole ainoat tekijät, jotka määrittävät auton omistamisen tarvetta. Kotitalouden liikkumistarpeisiin vaikuttaa oleellisesti kotitalouden rakenne eli se millaisia ihmisiä kotitaloudessa asuu.

Trafin aineiston pohjalta ei voida suoraan sanoa, millainen kotitalous omistaa rekisterissä olevan ajoneuvon. Kotitalouden rakenteesta on kuitenkin mahdollista tehdä epäsuoria päätelmiä. Tämä onnistuu hyödyntämällä Tilastokeskuksen postinumeroaluekohtaisia tilastoja, joka kertoo erilaisten kotitaloustyyppien lukumäärän postinumeroalueittain.

Kotitaloustyyppi, jonka yleisyys lisää eniten autojen lukumäärää, on lapsiperheet:

 

Autojen lukumäärä lapsitalouksien osuuden mukaan, painotettu keskiarvo**

Lähde: Trafin ajoneuvoliikennerekisterin avoin data, Tilastokeskuksen postinumeroalueittainen avoin tieto ja omat laskelmat

 

Mitä enemmän postinumeroalueella asuu lapsiperheitä, sitä enemmän alueella on tyypillisesti henkilöautoja kotitalouksia kohti. Toisin kuin kotitalouksien tulot, kyseinen riippuvuus pätee myös suurissa kaupungeissa. Tämä yhteys ei toisaalta hirveästi yllätä. Lapset eivät välttämättä kykene itsenäiseen liikkumiseen ja päivähoitoon viemiset ovat monessa tapauksessa kätevämpi hoitaa autolla kuin pyörän tarakalla. 

Lapsitalouksien tulot ovat tyypillisesti muita talouksia suuremmat. Näin ollen on jossain määrin vaikea sanoa, kuinka paljon paremmat tulot selittävät lapsiperheiden kohdalla auton omistamista. Toisaalta lapsiperheiden sekä autojen yleisyyden välinen riippuvuus säilyy, vaikka tarkasteltaisiin pelkästään samaan tuloluokkaan kuuluvia asuinalueita. Myös se, että isoissa kaupungeissa tulot eivät lisää autojen lukumäärää mutta lapsiperheet lisäävät, viittaa siihen, että kyseessä on aito yhteys.

Suomen kymmenestä eniten lapsitalouksia sisältävistä kunnista ainoastaan yksi (Muurame) ei sijaitse Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla tai Turun tai Helsingin ympäryskunnissa eli alueilla, joissa autoja omistetaan keskimääräistä enemmän. Suhteellisesti eniten autoja on Luodossa, jossa on myös kolmanneksi eniten lapsitalouksia Suomessa. Tässä vaiheessa ei varmaan tule yllätyksenä, että Luodossa asuu monen muun Pohjanmaan lapsirikkaan kunnan tavoin paljon lestadiolaisia.

Lestadiolaisuuden sekä autojen yleisyyden välinen yhteys olisi kieltämättä varsin kiinnostava tarkastelukohde, mutta valitettavasti tarkkaa tietoa lestadiolaisten lukumääristä kunnittain ei ole saatavilla.

 

Yhteenveto

Perinteisesti auton omistamisen tarvetta perustellaan pitkillä välimatkoilla sekä riittämättömällä julkisella liikenteellä. Tämä selitys näyttää toimivan varsin hyvin, kun verrataan isoja kaupunkeja muuhun Suomeen. Vähiten autoja omistetaankin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Myös vuotuiset ajokilometrit ovat tyypillisesti suuremmat harvaanasutuissa kunnissa, kuten edellisessä artikkelissani tuli ilmi.

Edellä esitetty selitys ei kuitenkaan toimi yksiselitteisesti suurten kaupunkien ulkopuolisessa Suomessa. Tässä osassa maata käytettävissä olevilla tuloilla näyttäisi olevan suuri merkitys. Pienituloisissa pikkukunnissa omistetaan huomattavasti vähemmän autoja kuin suurituloisimmissa. 

Riittävät tulot eivät ole ainoa tärkeä auton omistamista lisäävä tekijä. Perheeseen kuuluvat lapset tekevät autoilusta tarpeellisemman tai houkuttelevamman liikkumisen muodon. Ympäri maata siellä missä on paljon lapsiperheitä myös tyypillisesti omistetaan enemmän autoja. Tämä yhteys näyttäisi pätevän myös isoissa kaupungeissa eli siellä, missä auton tarvetta ei voida perustella pitkillä välimatkoilla ja surkeilla julkisilla liikenneyhteyksillä.

 

* Trafin aineistossa postinumeroalueet ilmoitetaan ensimmäisen kolmen numeron tarkkuudella. Tällä tarkkuustasolla postinumeroalue voi todellisuudessa muodostua useasta postinumeroalueesta. Esimerkiksi 001 -alkuinen postinumeroalue muodostuu yhdeksästä Helsingin eteläisestä kantakaupungissa sijaitsevasta postinumeroalueesta (00100, 00120, 00130, 00140, 00150, 00160, 00170, 00180 ja 00190).

** Painotettu asuntokuntien lukumäärän mukaan. Tällöin asuinalueet, joissa asuu suhteellisen paljon ihmisiä, saavat suuremman painoarvon kuin vähäväkiset asuinalueet.

 

Artikkelin lähteet: Trafin ajoneuvoliikennerekisterin avoin data, Tilastokeskuksen postinumeroalueittainen avoin tieto & Tilastokeskuksen väestörakennetilasto.

 

Vastaa