Sukupuolijakauma ja -vinouma Suomessa
Tämänkertainen kirjoitus käsittelee sukupuolijakaumaa Suomessa. Artikkelin pääpaino on sellaisissa tapauksissa, jossa tämä jakauma on epätasainen eli vinoutunut. Erityisesti keskityn tähän vinoumaan parinmuodostuksen kannalta eri puolella Suomea. Herkille lukijoille disclaimerina mainittakoon, että tässä yhteydessä parinmuodostusta käsitellään täysin heteronormatiivisesta näkökulmasta.
Yleistä sukupuolijakaumasta
Sukupuolijakauman vinoumaa esiintyy jo syntymästä asti. Vuonna 2016 Suomessa syntyi sataa tyttöä kohti 103 poikaa. Vinouma ei kuitenkaan ole täysin vakio, vaan on iästä riippuvainen, mikä käy ilmi alla olevasta kuviosta:
Kuten kuviosta näkyy, miehiä on hieman naisia enemmän aina 55 ikävuoteen asti. Vanhemmissa ikäluokissa miesten korkeammasta kuolleisuudesta johtuen heidän osuutensa kutistuu merkittävästi. Koska merkittävä osa suomalaisista on iältään yli 55 vuotta, koko väestön tasolla naisia on miehiä enemmän. Vuoden 2016 lopussa sataa naista kohti oli 97 miestä.
Sukupuolijakauma ja parisuhteiden muodostuminen
Ihmislajin yksiavioisen taipumuksen vuoksi parisuhteiden muodostuminen on klassinen esimerkki markkinoista, joista ekonomistit käyttävät termiä “matching market”. Paremman käännöksen puuttuessa käytän näistä markkinoista karkeaa suomennosta “parittamismarkkinat”. Nimensä mukaisesti parittamismarkkinoilla transaktion onnistuminen riipppuu kahden osapuolen parittamisesta keskenään. Muita esimerkkejä parittamismarkkinoista ovat mm. elinluovutus, työmarkkinat sekä opiskelupaikat.
Transaktio parittamismarkkinoilla voi onnistua vain, jos kaksi osapuolta valitsevat toisensa. Esimerkiksi opiskelupaikan hakija ei voi yksipuolisesti ilmoittautauta opiskelijaksi, eikä työnantaja voi pakottaa ketään töihin. Tavallisista hyödykemarkkinoista poiketen markkinoilla ei vallitse hintaa, jonka maksamalla voi saada haluamansa. Poikkeuksia toki löytyy, kuten elinluovutus Iranissa.
Epäsuhtainen supuolijakauma voi aiheuttaa vastentahtoista sinkkuutta aivan kuten työn kysynnän tai tarjonnan epätasapaino voi aiheuttaa työttömyyttä tai työvoimapulaa. Sukupuolijakauman aiheuttama kohtaanto-ongelma nousee aika-ajoin myös mediassa esille. Välillä tämä yhdistetään nykyään paljon puhuttuun laskevaan syntyvyyteen.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat on uutisoinut pariinkin otteeseen alueellisesta sukupuolivinoumasta Suomessa ja sen vaikutuksesta parisuhteiden muodostumiseen (ks. linkki ja linkki). HS osaa kertoa, että sataa 20–29 -vuotiasta naista kohti Helsingissä asuu vain 86 miestä. Suurimmassa osassa maata tilanne on kuitenkin päinvästainen eli miehiä on naisia enemmän. Koko maassa 20–29 -vuotiaiden keskuudessa on 105 miestä sataa naista kohti.
Hesarin käyttämissä Tilastokeskuksen luvuissa on kuitenkin yksi merkittävä ongelma: ne sisältävät myös naimisissa olevat henkilöt. Tarkastellessa sukupuolijakaumaa nimenomaan pariutumisen näkökulmasta on perusteltua jättää huomioimatta jo avioituneet henkilöt. Toki myös avioimattomat henkilöt sisältää monia, jotka ovat parisuhteessa.
Mikäli tarkastellaan ainoastaan naimattomia henkilöitä eli heitä, jotka eivät ole ikinä olleet naimisissa, ovat eronneet tai ovat leskejä, Helsingissä asuu sataa 20–29 -vuotiasta naista kohti 90 miestä. Koko maassa samassa ikäluokassa naimattomia miehiä on sataa naista kohti peräti 113. Toisin sanoen suhteellisesti suurempi osa nuorista naisista on naimisissa, mikä tekee sukupuolijakaumasta entistä epäedullisemman miehille.
Nuorten aikuisten sukupuolijakauma kunnittain
Ei ole täysin mielekästä keskittyä pelkästään ikäryhmään 20–29, sillä tiettävästi parisuhteita muodostetaan vielä kolmekymppisenäkin. Laajennetaan siis tarkastelujoukkoa kattamaan ikävuodet 20–39. Ensimmäiset avioliitot solmitaan tyypillisesti tämän ikähaarukan sisällä. Miehet avioituvat ensimmäistä kertaa keskimäärin 33,7 -vuotiaana ja naiset 31,4 -vuotiaana. Lisäksi syntyneistä lapsista 94 % syntyy tähän ikähaarukkaan kuuluville äideille. Voisi siis sanoa, että ikävuodet 20–39 ovat parisuhteen muodostumisen kannalta melko kriittiset.
Kaiken kaikkiaan naimattomien 20–39 -vuotiaiden joukossa sataa naista kohti on 118 miestä eli enemmän kuin ikäryhmässä 20–29. Tämä jakauma kuitenkin vaihtelee merkittävästi kunnittain:
Suomen kunnista kolme prosenttia on sellaisia, jossa naimattomien miesten ja naisten välinen jakauma on melko tasoissa (kaksi vasimmaisinta palkkia). Tasaisen sukupuolijakauman kunta on siis lähinnä harvinainen poikkeus. Peräti 87 prosentissa kunnissa onkin vähintään 120 miestä sataa naista kohti. Vajaassa kahdessa prosentissa kunnista on jopa vähintään 200 miestä per sata naista.
Kartalla kuntien sukupuolijakauma näyttää seuraavanlaiselta:
Kunnat, joissa on kaikista tasaisin sukupuolijakauma ovat pääasiassa isot kaupungit ja niiden läheiset kunnat. Vastaavasti itärajalla ja Pohjanmaalla on laajoja alueita, joissa miehiä on selkeästi naisia enemmän. Suhteellisesti eniten miehiä löytyy Ahvenanmaan saariston pikkukunnista Kumlinge ja Kökar. Suhteellisest vähiten miehiä on jo pariin otteeseen mainitussa Helsingissä, jossa sataa naista kohti on 99 miestä.
Yhteenveto
Usealle ei varmasti tule yllätyksenä se, että erityisesti maaseudulla on hyvin miesvoittoisia pitäjiä. Miesten osuus kuitenkin kasvaa entisestään, kun tarkastellaan naimattomia nuoria aikuisia. Jopa Helsingissä, jota Helsingin Sanomien mukaan “riivaa huutava pula nuorista miehistä”, on naimattomien 20–39 -vuotiaiden keskuudessa sataa naista kohti 99 miestä.
Artikkelin lähteet: Tilastokeskus väestörakenne; Tilastokeskus syntyneet 2016; Tilastokeskus siviilisäädyn muutokset 2016.
